HIITEEN
Novelli on julkaistu Aikakoneen numerossa 3/1989. Ismo Kallio luki tämän aikoinaan Radio Ykkösessä. Samasta aiheesta kirjoitin ja sävelsin lastennäytelmän "Hiiteen!", jonka Kirsti Koivula julkaisi näytelmäkirjassa "Yhdessä näyttämölle" vuonna 1997. Toki alkoholin sijasta siinä oli kyse perinteisestä suolasta.
***************
... alkoholia on noin kymmenen biljoonaa triljoonaa pullollista eräässä Linnunradan keskusalueen pilvessä.
(Mauri Valtonen: Maailmankaikkeutta tutkimassa. S. 235. Ursa 1981)
Hiiden mylly, pöytäliina ja pussi.
(Suomen kansan satuja II. Nuorisolle kertonut K. Merikoski. Valistus 1947)
Viereisillä planeetoilla he asuivat, siskokset, mies ja nainen perheineen. Kumpikin omisti oman taivaankappaleensa, ja niillä he viljelivät maata, metsästivät eläimiä, kalastivat ja kaitsivat karjaa.
Mutta miehen planeetalla oli runsaasti kallisarvoista vettä ja hyvää multaa, joten hänen peltonsa kukoistivat ja lehmänsä lihoivat, ja mies rikastui päivä päivän jälkeen. Naisen planeetta oli taasen kauempana auringosta, ja siksi kasvit kasvoivat kituliaasti, karja laihtui ja nainen köyhtyi.
Eräänä päivänä mies piti suuret juhlat, joihin hän kutsui lähigalaksilta kaikki mahtavat ja raharikkaat. Mutta sisartaan ja tämän perhettä hän ei kutsunut, mokomia tyhjätaskuja.
Nainen kuitenkin halusi mukaan, ja päätti mennä käskemättä, kuokkavieraaksi, lahjan kanssa. Hän etsi ja teurasti suurimman sikansa, viskasi sen aluksensa takapenkille, hyvästeli miehensä ja lapsensa ja hurautti ekokehän toiselle laidalle, jossa velipojan planeetta sijaitsi. Hän laskeutui takapihan lentosatamaan, heitti sian harteilleen ja käveli veljen luo.
- Toin sinulle komean sian, nainen sanoi ja hymyili niin kauniisti kuin osasi, mutta mies ei heltynyt, vaan katseli sisarensa kuhmuraista alusta ja muodotonta kuosia karsaasti ja komensi:
- Minulla on täällä juhlat ja vieraita, mene Hiiteen porsainesi.
Mikä siinä auttoi. Nainen otti sikansa ja lähti kuljettamaan sitä Hiiteen. Päivän matkustettuaan hän näki illalla vanhan ukon asteroidilla avaruuskävelyllä.
- Minne olet menossa, ja mikä on matkasi tarkoitus? ukko kyseli radioteitse.
- Hiiteen menen, vien sinne sikapossun, kun ei porholle veljelleni kelvannut. Lienenkö oikealla tiellä?
- Oikealla olet, vanhus sanoi. - Viimeiseltä planeetalta käännyt vasemmalle ja jopa olet likellä.
Nainen kiitti neuvosta ja veti kaasuvivut pohjaan. Eikä pitkäänkään, niin hän oli perillä ja kytki gravitaatiosuojat.
Hiiden tapahtumahorisontilla istui singulariteetinvartija, joka kysyi:
- Miksi saavut Hiiteen? Sano asiasi.
- Toin Hiiteen tämän porsaan, nainen vastasi ja vilautti sikaa.
- No jopa jotakin, tulit hyvään aikaan, vartija sanoi. - Hiidessä on ollut viime päivinä melkoinen pula ystävällisistä kävijöistä. Varmaan isäntä tulostasi ilahtuu. Ja muista pyytää lahjastasi vastalahjaa.
- Mitäpä minä, köyhä nainen, osaisin pyytää itselleni, nainen ihmetteli.
- Pyydä vaikka materialisaattoria.
Vartija laski naisen menemään, ja hetkessä nainen, alus ja sika solahtivat sisälle Hiiteen. Perillä Hiiden isäntä oli jo aluksen ovella vastassa.
- Terve tuloa, hän sanoi. - Kerro, miksi tulit. Vai muutenko ystävällisyyttäsi lähdit minua kurkistamaan?
- Ystävällisyyttäni tietenkin, nainen kertoi. Ja toinpa sinulle lahjankin, hän lisäsi ja heitti sikaa.
Hiiden isäntä riemastui suuresti, kiitti ja ylisti, suuteli naista poskelle ja taputti takapuolta.
- Kuumat kiitokset tuomisestasi. Palkita sinut haluan, sano vain, mitä tarvitset. Sen saat.
- Kelpaisi minulle materialisaattori, nainen sanoi.
- No mutta totta kai, isäntä ilahtui, haki sivuhuoneesta hiukkasmyllyn ja läjäytti pöydälle.
Nainen kiitti myllystä, heitti hyvästit, vilkutti ja lähti. Tapahtumahorisontilla vartija kysyi, oliko lahjansaanti onnistunut.
- Koneen sain, nainen kertoi. - Tällaisen hiukkasmyllymaterialisaattorin.
- Hieno on kone, vartija kertoi. - Tuohon näppäilet, mitä haluat, sitten painat RUN-nappulaa, ja jo tulee tuosta torvesta mitä ainetta vain haluat.
Nainen kiitteli ja kumarteli, kantoi kapineen alukselleen ja lähti paluumatkalle. Illalla häntä alkoi väsyttää, ja koska hän oli saapunut tulomatkalla tietä neuvoneen vanhuksen pikkuplaneetalle, hän pyörähti kylään.
- Voisinko yöpyä luonasi, kun tässä kotterossa ei mahdu pitkäkseen vaikka kuinka venyttelisi? nainen kysyi.
- Nuku toki uuninpankolla, mutta ruoasta on pulaa, vanhus vastasi.
- Ruokaa löytyy, nainen leuhkaisi. Pane vettä tulelle, minä hommaan ryynit.
Niin tapahtui. Nainen kantoi myllynsä keittiön pöydälle ja näpräili sen pyörittämään kauraryynejä. Niistä vanhus keitti herkullisen puuron, jolla kumpikin sai vatsansa täpöselleen.
Syödessään vanhus vilkuili kokko ajan myllyä ja mietti, miten saisi sen omakseen. Yöllä naisen nukkuessa vanhus meni verstaaseensa ja teki kopion myllystä, tietenkin toimimattoman. Hän vei sen pöydälle ja piilotti oikean myllyn kaappiin villalepereitten taakse.
Aamulla nainen haukotteli itsensä hereille, joi kupin kahvia, otti myllynsä ja lähti kotia kohti.
- Katsopa, kulti, mitä olen saanut! nainen ilmoitti heti kotiovella. - Tällä materialisaattorilla valmistan meille mitä ainetta tahansa.
- Hei, hieno juttu, sanoi mies ja pyysi kutunjuustoa. Nainen teki kaikkensa, mutta eihän tästä vehkeestä mitään juustoa tullut. Muutakin koettivat, jauhoja ja ryyniä, suolaa ja sokeria, mutta turhaan. Lopulta puoliso suuttui ja tiuskaisi naiselle:
- Vie Hiiteen koko helkkarin kapine.
Naisen oli toteltava. Aamusella hän lähti uudelleen matkalle, ja illan suussa hän seisoi taas singulariteetinvartijan edessä tapahtumahorisontilla.
- Ei ollut kunnon hiukkasvehje tämä, nainen valitti. - Kerran antoi ryynit, mutta juustoa ei enää antanut.
Vartija epäili vaihtoa. - Saattaa isäntä tulla pahalle päälle, jos ruikutat. Mutta jos hän suostuu, pyydä tilalle kosmomikrouuni. Se olisi hyvä kauppa sinun kannaltasi.
Nainen solahti taas Hiiteen, pääsi isännän luokse ja esitti asiansa.
- Voi pahkeinen, sanoi isäntä kokeiltuaan myllyä. - Ei tosiaan pelaa. Onneksi on tekijä hengissä, saa takoa uuden. Mitä haluat tilalle?
- Löytyisikö ylimääräistä kosmomikroa? nainen tiedusteli varovaisesti.
Löytyi mikro. Horisontilla vartija neuvoi käytön. - Tähän kosmomikrofoniin kerrot ruokatoiveesi, ja hetkessä tyhjä uuni täyttyy.
Nainen kiitti ja lähti kotiplaneetalle. Taas hän yöpyi vanhuksen luona, ja taas vanhus valitti ruokapulaa.
- Levitä pöytäliina, minä hommaan ruoat, nainen lupasi ja alkoi surisuttaa maksalaatikkoa mikrolla. Piankin uuni piippasi ja ateria oli valmis. Vanhus vilkuili kieron ahneesti uunia, ja naisen nukahdettua hän kolkutteli taas kaksoiskappaleen ja suoritti vaihdon.
Kotona nainen iski kosmouunin tiskikoneen päälle ja kehui:
- Ei enää nälkä tähän mökkiin eksy.
Puoliso oli taas juuston tarpeessa, lämpimän leipäjuuston hillahillolla, mutta eihän uunista tullut edes kylmää lenkkimakkaraa. Taas puoliso suuttui, ja nainen ymmärsi olla jo itsekin ovella menossa, ennen kuin mies sai suustaan lähtökäskyn: Hiiteen siitä ja sassiin!
Horisontilla sinkkuportsari istui tiskinsä takana ja ratkoi ristikkoa. Naisen saapuessa mies laski lehden ja kynän käsistään.
- Sinustahan on tullut oikea Hiidenvaiva.
Nainen iski mikron tiskiin. - Ei romu rallata.
- Tokko enää vaihto käy. Mutta yritä. Jos pomo suostuu, pyydä robopussia.
Nainen sujahti sisälle, vetosi kuluttajasuojalakiin ja itkeä tirauttikin vähän. Isäntä testasi uunia, ja kun se ei antanut edes kaviaaria, hän suostui vielä yhteen vaihtoon.
- Tahdon robopussin, nainen sanoi.
Isäntä haki sivuhuoneesta suuren, nuhruisen näköisen säkin. Nainen paiskasi sen keimaillen harteilleen, heitti ovelta lentosuukon ja lähti vihellellen menemään. Horisontilla portsari neuvoi pussin käytön:
- Jos jotain tarvitset, raota säkkiä ja huuda: "Robopojat pois pussista!" Mutta muista antaa aina niille heti jotain työtä, muuten pojat muun tekemisen puutteessa vetävät sinua turpiin.
Nainen sanoi tack ja moi, pisti vitosen tiskille ja lähti matkaan. Hän meni samaan yömajaan kuin ennenkin.
- Huoneen saat, mutta ravintola on suljettu, vanhus ilmoitti ja työnsi naiselle matkustajakortin täytettäväksi.
- Saan kait nauttia omat eväät pöydän ääressä? nainen kysyi, istahti muovituolille, raotti pussia ja komensi robot ruokaa laittamaan. Pojat painuivat pitsan paistoon, tarjoilemaan ja tiskaamaan, ja nainen pyysi vanhuksenkin pöytään aterialle. Kaalipaprikasalaatin päälle syötiin Quattro Stagionet keskikaljan kanssa, sitten pestiin hampaat ja ruvettiin nukkumaan.
Yöllä vanhus kopotti ompelemaan juuttisäkin ja hiippaili vaihtamaan sen poikapussiin. Heti päästyään varastamansa pussin kanssa omaan huoneeseensa, hän kokeili sen toimivuutta. "Robopojat pois pussista!" hän huusi. Mutta koska hän ei tiennyt antaa pojille tekemistä, nämä syöksyivät hänen kimppuunsa ja alkoivat käsitellä ukkoa pampuin ja kettingein. Saatuaan muutaman potkun munuaisiinsa ja iskun ohimolleen, raiska jo huusi tuskissaan: "Älkää hyvät pojut enää lyökö, vetäkää pussi päähänne, kyllä minä palautan kaiken emännältänne varastamani."
Nyt robopojille oli annettu tehtävä, joten kiltisti he tunkivat itsensä pussiin ja vetivät pussin suun kurenauhalla kiinni. Vanhus taas asioita oikein ymmärtämättä palautti aamulla naama mustelmilla naiselle materialisaattorin, kosmomikron ja robopoikapussin.
Iloisena nainen palasi kotiinsa ja jo kiertoradalta huusi miehelleen: "Nytpä täältä tulee. Mainioita. Erikoistarjouksia!" Mies oli nyreän epäileväinen, mutta hyytyipä irveensä, kun mylly työnsi kotipöydälle juustoa ja makkaraa, mikro pyöräytti kanankoiven toisensa jälkeen ja pojat passasivat minkä kerkesivät.
Alkoi siinä sisaren perhe rikastua ennen niin kurjalla planeetallaan. Robopojat rakensivat myllyn antamista aineista komean kivitalon uima-altaineen. Mikro ruokki perheen kiinteän lihaksikkaiksi. Pihan perällä robot vääntelivät kokoon bemarin ja surffilautoja, muovipyssyjä ja barbieita. Onnellista oli elämä. Viikonloppuisin ajoi koko perhe ylinopeutta vuorille hiihtoarkku bemarin katolla keinuen. Robopojat levittivät myllyn jauhamaa lunta rinteille ja uuni loihti tarjoukset after ski-tilaisuuteen.
Ikäväksi lopuksi perheeseen hankittiin pari saabia kakkosautoiksi, ja niin eräänä päivänä, kun äiti palasi solariumista, isä pörssikeinottelusta ja lapset ratsastamasta, he sattuivat kaikki yhtä aikaa autoineen samaan risteykseen, romuuntuivat yhteen kasaan ja heittivät henkensä. Robopojatkin pussissaan menivät oikosulkuun eivätkä nytkähdelleet enää.
Naapuriplaneetan rikas veli perheineen saapui juuri sillä hetkellä kateuksissaan tarkistamaan, oliko heidän kuulemissaan huhuissa mitään perää. He laskeutuivat kolaripaikan välittömään läheisyyteen, potkivat vainajat syrjään nähdäkseen tavarat, huokaisivat helpotuksesta, kun ei näköjään tarvinnutkaan hankkia hienompia autoja, keräsivät arvotavarat rojun seasta ja lähtivät takaisin kotiinsa. Heti alkumatkasta perheen pää luki käyttöohjeet ja laittoi materialisaattorin viskiä, Chivas Regalia, jauhamaan, ja hetkisen kuluttua sammui ensiksi isä, sitten äiti, ja lopulta lapsoset. Muutaman tunnin kuluttua isä konttasi ovelle oksentaakseen rappusilta, ja yökkäsi itsensä ulossyöksyvän ilmavirran mukana avaruuteen. Mukana seurasivat koko perhe sekä materialisaattori, joka yhä veivasi alkoholia. Ja veivaa vieläkin, kuten radioastronomisin tutkimuksin on Maapallolta käsin kyetty tämän kertomuksen kiistämättömäksi vakuudeksi toteamaan.
***************
... alkoholia on noin kymmenen biljoonaa triljoonaa pullollista eräässä Linnunradan keskusalueen pilvessä.
(Mauri Valtonen: Maailmankaikkeutta tutkimassa. S. 235. Ursa 1981)
Hiiden mylly, pöytäliina ja pussi.
(Suomen kansan satuja II. Nuorisolle kertonut K. Merikoski. Valistus 1947)
Viereisillä planeetoilla he asuivat, siskokset, mies ja nainen perheineen. Kumpikin omisti oman taivaankappaleensa, ja niillä he viljelivät maata, metsästivät eläimiä, kalastivat ja kaitsivat karjaa.
Mutta miehen planeetalla oli runsaasti kallisarvoista vettä ja hyvää multaa, joten hänen peltonsa kukoistivat ja lehmänsä lihoivat, ja mies rikastui päivä päivän jälkeen. Naisen planeetta oli taasen kauempana auringosta, ja siksi kasvit kasvoivat kituliaasti, karja laihtui ja nainen köyhtyi.
Eräänä päivänä mies piti suuret juhlat, joihin hän kutsui lähigalaksilta kaikki mahtavat ja raharikkaat. Mutta sisartaan ja tämän perhettä hän ei kutsunut, mokomia tyhjätaskuja.
Nainen kuitenkin halusi mukaan, ja päätti mennä käskemättä, kuokkavieraaksi, lahjan kanssa. Hän etsi ja teurasti suurimman sikansa, viskasi sen aluksensa takapenkille, hyvästeli miehensä ja lapsensa ja hurautti ekokehän toiselle laidalle, jossa velipojan planeetta sijaitsi. Hän laskeutui takapihan lentosatamaan, heitti sian harteilleen ja käveli veljen luo.
- Toin sinulle komean sian, nainen sanoi ja hymyili niin kauniisti kuin osasi, mutta mies ei heltynyt, vaan katseli sisarensa kuhmuraista alusta ja muodotonta kuosia karsaasti ja komensi:
- Minulla on täällä juhlat ja vieraita, mene Hiiteen porsainesi.
Mikä siinä auttoi. Nainen otti sikansa ja lähti kuljettamaan sitä Hiiteen. Päivän matkustettuaan hän näki illalla vanhan ukon asteroidilla avaruuskävelyllä.
- Minne olet menossa, ja mikä on matkasi tarkoitus? ukko kyseli radioteitse.
- Hiiteen menen, vien sinne sikapossun, kun ei porholle veljelleni kelvannut. Lienenkö oikealla tiellä?
- Oikealla olet, vanhus sanoi. - Viimeiseltä planeetalta käännyt vasemmalle ja jopa olet likellä.
Nainen kiitti neuvosta ja veti kaasuvivut pohjaan. Eikä pitkäänkään, niin hän oli perillä ja kytki gravitaatiosuojat.
Hiiden tapahtumahorisontilla istui singulariteetinvartija, joka kysyi:
- Miksi saavut Hiiteen? Sano asiasi.
- Toin Hiiteen tämän porsaan, nainen vastasi ja vilautti sikaa.
- No jopa jotakin, tulit hyvään aikaan, vartija sanoi. - Hiidessä on ollut viime päivinä melkoinen pula ystävällisistä kävijöistä. Varmaan isäntä tulostasi ilahtuu. Ja muista pyytää lahjastasi vastalahjaa.
- Mitäpä minä, köyhä nainen, osaisin pyytää itselleni, nainen ihmetteli.
- Pyydä vaikka materialisaattoria.
Vartija laski naisen menemään, ja hetkessä nainen, alus ja sika solahtivat sisälle Hiiteen. Perillä Hiiden isäntä oli jo aluksen ovella vastassa.
- Terve tuloa, hän sanoi. - Kerro, miksi tulit. Vai muutenko ystävällisyyttäsi lähdit minua kurkistamaan?
- Ystävällisyyttäni tietenkin, nainen kertoi. Ja toinpa sinulle lahjankin, hän lisäsi ja heitti sikaa.
Hiiden isäntä riemastui suuresti, kiitti ja ylisti, suuteli naista poskelle ja taputti takapuolta.
- Kuumat kiitokset tuomisestasi. Palkita sinut haluan, sano vain, mitä tarvitset. Sen saat.
- Kelpaisi minulle materialisaattori, nainen sanoi.
- No mutta totta kai, isäntä ilahtui, haki sivuhuoneesta hiukkasmyllyn ja läjäytti pöydälle.
Nainen kiitti myllystä, heitti hyvästit, vilkutti ja lähti. Tapahtumahorisontilla vartija kysyi, oliko lahjansaanti onnistunut.
- Koneen sain, nainen kertoi. - Tällaisen hiukkasmyllymaterialisaattorin.
- Hieno on kone, vartija kertoi. - Tuohon näppäilet, mitä haluat, sitten painat RUN-nappulaa, ja jo tulee tuosta torvesta mitä ainetta vain haluat.
Nainen kiitteli ja kumarteli, kantoi kapineen alukselleen ja lähti paluumatkalle. Illalla häntä alkoi väsyttää, ja koska hän oli saapunut tulomatkalla tietä neuvoneen vanhuksen pikkuplaneetalle, hän pyörähti kylään.
- Voisinko yöpyä luonasi, kun tässä kotterossa ei mahdu pitkäkseen vaikka kuinka venyttelisi? nainen kysyi.
- Nuku toki uuninpankolla, mutta ruoasta on pulaa, vanhus vastasi.
- Ruokaa löytyy, nainen leuhkaisi. Pane vettä tulelle, minä hommaan ryynit.
Niin tapahtui. Nainen kantoi myllynsä keittiön pöydälle ja näpräili sen pyörittämään kauraryynejä. Niistä vanhus keitti herkullisen puuron, jolla kumpikin sai vatsansa täpöselleen.
Syödessään vanhus vilkuili kokko ajan myllyä ja mietti, miten saisi sen omakseen. Yöllä naisen nukkuessa vanhus meni verstaaseensa ja teki kopion myllystä, tietenkin toimimattoman. Hän vei sen pöydälle ja piilotti oikean myllyn kaappiin villalepereitten taakse.
Aamulla nainen haukotteli itsensä hereille, joi kupin kahvia, otti myllynsä ja lähti kotia kohti.
- Katsopa, kulti, mitä olen saanut! nainen ilmoitti heti kotiovella. - Tällä materialisaattorilla valmistan meille mitä ainetta tahansa.
- Hei, hieno juttu, sanoi mies ja pyysi kutunjuustoa. Nainen teki kaikkensa, mutta eihän tästä vehkeestä mitään juustoa tullut. Muutakin koettivat, jauhoja ja ryyniä, suolaa ja sokeria, mutta turhaan. Lopulta puoliso suuttui ja tiuskaisi naiselle:
- Vie Hiiteen koko helkkarin kapine.
Naisen oli toteltava. Aamusella hän lähti uudelleen matkalle, ja illan suussa hän seisoi taas singulariteetinvartijan edessä tapahtumahorisontilla.
- Ei ollut kunnon hiukkasvehje tämä, nainen valitti. - Kerran antoi ryynit, mutta juustoa ei enää antanut.
Vartija epäili vaihtoa. - Saattaa isäntä tulla pahalle päälle, jos ruikutat. Mutta jos hän suostuu, pyydä tilalle kosmomikrouuni. Se olisi hyvä kauppa sinun kannaltasi.
Nainen solahti taas Hiiteen, pääsi isännän luokse ja esitti asiansa.
- Voi pahkeinen, sanoi isäntä kokeiltuaan myllyä. - Ei tosiaan pelaa. Onneksi on tekijä hengissä, saa takoa uuden. Mitä haluat tilalle?
- Löytyisikö ylimääräistä kosmomikroa? nainen tiedusteli varovaisesti.
Löytyi mikro. Horisontilla vartija neuvoi käytön. - Tähän kosmomikrofoniin kerrot ruokatoiveesi, ja hetkessä tyhjä uuni täyttyy.
Nainen kiitti ja lähti kotiplaneetalle. Taas hän yöpyi vanhuksen luona, ja taas vanhus valitti ruokapulaa.
- Levitä pöytäliina, minä hommaan ruoat, nainen lupasi ja alkoi surisuttaa maksalaatikkoa mikrolla. Piankin uuni piippasi ja ateria oli valmis. Vanhus vilkuili kieron ahneesti uunia, ja naisen nukahdettua hän kolkutteli taas kaksoiskappaleen ja suoritti vaihdon.
Kotona nainen iski kosmouunin tiskikoneen päälle ja kehui:
- Ei enää nälkä tähän mökkiin eksy.
Puoliso oli taas juuston tarpeessa, lämpimän leipäjuuston hillahillolla, mutta eihän uunista tullut edes kylmää lenkkimakkaraa. Taas puoliso suuttui, ja nainen ymmärsi olla jo itsekin ovella menossa, ennen kuin mies sai suustaan lähtökäskyn: Hiiteen siitä ja sassiin!
Horisontilla sinkkuportsari istui tiskinsä takana ja ratkoi ristikkoa. Naisen saapuessa mies laski lehden ja kynän käsistään.
- Sinustahan on tullut oikea Hiidenvaiva.
Nainen iski mikron tiskiin. - Ei romu rallata.
- Tokko enää vaihto käy. Mutta yritä. Jos pomo suostuu, pyydä robopussia.
Nainen sujahti sisälle, vetosi kuluttajasuojalakiin ja itkeä tirauttikin vähän. Isäntä testasi uunia, ja kun se ei antanut edes kaviaaria, hän suostui vielä yhteen vaihtoon.
- Tahdon robopussin, nainen sanoi.
Isäntä haki sivuhuoneesta suuren, nuhruisen näköisen säkin. Nainen paiskasi sen keimaillen harteilleen, heitti ovelta lentosuukon ja lähti vihellellen menemään. Horisontilla portsari neuvoi pussin käytön:
- Jos jotain tarvitset, raota säkkiä ja huuda: "Robopojat pois pussista!" Mutta muista antaa aina niille heti jotain työtä, muuten pojat muun tekemisen puutteessa vetävät sinua turpiin.
Nainen sanoi tack ja moi, pisti vitosen tiskille ja lähti matkaan. Hän meni samaan yömajaan kuin ennenkin.
- Huoneen saat, mutta ravintola on suljettu, vanhus ilmoitti ja työnsi naiselle matkustajakortin täytettäväksi.
- Saan kait nauttia omat eväät pöydän ääressä? nainen kysyi, istahti muovituolille, raotti pussia ja komensi robot ruokaa laittamaan. Pojat painuivat pitsan paistoon, tarjoilemaan ja tiskaamaan, ja nainen pyysi vanhuksenkin pöytään aterialle. Kaalipaprikasalaatin päälle syötiin Quattro Stagionet keskikaljan kanssa, sitten pestiin hampaat ja ruvettiin nukkumaan.
Yöllä vanhus kopotti ompelemaan juuttisäkin ja hiippaili vaihtamaan sen poikapussiin. Heti päästyään varastamansa pussin kanssa omaan huoneeseensa, hän kokeili sen toimivuutta. "Robopojat pois pussista!" hän huusi. Mutta koska hän ei tiennyt antaa pojille tekemistä, nämä syöksyivät hänen kimppuunsa ja alkoivat käsitellä ukkoa pampuin ja kettingein. Saatuaan muutaman potkun munuaisiinsa ja iskun ohimolleen, raiska jo huusi tuskissaan: "Älkää hyvät pojut enää lyökö, vetäkää pussi päähänne, kyllä minä palautan kaiken emännältänne varastamani."
Nyt robopojille oli annettu tehtävä, joten kiltisti he tunkivat itsensä pussiin ja vetivät pussin suun kurenauhalla kiinni. Vanhus taas asioita oikein ymmärtämättä palautti aamulla naama mustelmilla naiselle materialisaattorin, kosmomikron ja robopoikapussin.
Iloisena nainen palasi kotiinsa ja jo kiertoradalta huusi miehelleen: "Nytpä täältä tulee. Mainioita. Erikoistarjouksia!" Mies oli nyreän epäileväinen, mutta hyytyipä irveensä, kun mylly työnsi kotipöydälle juustoa ja makkaraa, mikro pyöräytti kanankoiven toisensa jälkeen ja pojat passasivat minkä kerkesivät.
Alkoi siinä sisaren perhe rikastua ennen niin kurjalla planeetallaan. Robopojat rakensivat myllyn antamista aineista komean kivitalon uima-altaineen. Mikro ruokki perheen kiinteän lihaksikkaiksi. Pihan perällä robot vääntelivät kokoon bemarin ja surffilautoja, muovipyssyjä ja barbieita. Onnellista oli elämä. Viikonloppuisin ajoi koko perhe ylinopeutta vuorille hiihtoarkku bemarin katolla keinuen. Robopojat levittivät myllyn jauhamaa lunta rinteille ja uuni loihti tarjoukset after ski-tilaisuuteen.
Ikäväksi lopuksi perheeseen hankittiin pari saabia kakkosautoiksi, ja niin eräänä päivänä, kun äiti palasi solariumista, isä pörssikeinottelusta ja lapset ratsastamasta, he sattuivat kaikki yhtä aikaa autoineen samaan risteykseen, romuuntuivat yhteen kasaan ja heittivät henkensä. Robopojatkin pussissaan menivät oikosulkuun eivätkä nytkähdelleet enää.
Naapuriplaneetan rikas veli perheineen saapui juuri sillä hetkellä kateuksissaan tarkistamaan, oliko heidän kuulemissaan huhuissa mitään perää. He laskeutuivat kolaripaikan välittömään läheisyyteen, potkivat vainajat syrjään nähdäkseen tavarat, huokaisivat helpotuksesta, kun ei näköjään tarvinnutkaan hankkia hienompia autoja, keräsivät arvotavarat rojun seasta ja lähtivät takaisin kotiinsa. Heti alkumatkasta perheen pää luki käyttöohjeet ja laittoi materialisaattorin viskiä, Chivas Regalia, jauhamaan, ja hetkisen kuluttua sammui ensiksi isä, sitten äiti, ja lopulta lapsoset. Muutaman tunnin kuluttua isä konttasi ovelle oksentaakseen rappusilta, ja yökkäsi itsensä ulossyöksyvän ilmavirran mukana avaruuteen. Mukana seurasivat koko perhe sekä materialisaattori, joka yhä veivasi alkoholia. Ja veivaa vieläkin, kuten radioastronomisin tutkimuksin on Maapallolta käsin kyetty tämän kertomuksen kiistämättömäksi vakuudeksi toteamaan.
Kommentit