ERISTYS
Novelli on ilmestynyt Portin numerossa 1/1984. Lopusta korjasin pahan ajatusvirheen. Näköjään jo 30 vuotta sitten mielipiteeni ihmiskunnasta on ollut pessimistinen. Mihinkäpä se siitä olisi muuttunut. Olin muuten täysin unohtanut tällaisen tarinan kirjoittaneeni. Odotin jännityksellä loppuratkaisua.
********************
- Seuraavana asiana esityslistalla on erään aikaisemmin perustamamme rangaistussiirtolan nykytila, sanoi esittelijä.
- Ja minkä niistä? tiedusteli päällikkö.
- RS numero viiden. Sinne siirrettiin geneettisiä rikollisia noin viisisataa tuhatta vuotta sitten. Ja tänä aikana he ovat tyhjästä saaneet aikaan kaikenlaista.
- Minkälaisia rikollisia? kiinnostui pääsihteeri.
- Heillä oli geneettisiä virheitä, jotka tekivät heistä väkivaltaisia. Heidät eristettiin, ja heidän muistinsa pyyhittiin tyhjäksi. Eli niin tyhjäksi, kuin silloin pystyttiin. Monille jäi joitain taitoja jäljelle.
- Oliko siellä alkuperäistä väestöä?
- Ei, silloin oli jo kielletty käyttämästä asuttuja planeettoja tällaiseen toimintaan. Ja kun geenimuuntelu pääsi alkuvaikeuksistaan, rikolliset parannettiin, ikä siirtoloita enää perustettu.
- Onko tätä siirtolaa tarkkailtu jälkeen päin?
- Sen parissa on puuhaillut jatkuvasti muutamia sosiologian osastoja. Eräs tällainen teki äskettäin huomautuksen heidän nykytilastaan.
- Ja mikä siinä on niin ihmeellistä?
- He ovat lähtemässä pois siirtolastaan. Se on estettävä jotenkin.
- Voiko heidät parantaa?
- Se ei kuulemma käy päinsä. He eivät tiedä olevansa sairaita. He luulevat päinvastoin olevansa jotain suurta. Jos heitä yrittää parantaa, syntyy suuri melu, ja me vaarannamme itsemme.
- Saisimmeko lyhyen historiikin siirtolasta? pyysi päällikkö.
Historioitsija nousi seisomaan ja selaili papereitaan.
- Kyseessä on melko laaja kokonaisuus. Ihmeellistä on, että he ylipäätään ovat selvinneet hengissä. Tosin tällä hetkellä näyttää siltä, että he voivat itsekin tuhota itsensä minä hetkenä hyvänsä. Mutta silloin, kun heidät jätettiin planeetalle, siellä oli jo melko kehittyneitä apinoita, jotka hallitsivat kivityökalujen käytön ja tunsivat tulen. Rangaistut tosin hävittivät nämä alkuperäiset asukkaanalut muutamassa vuosisadassa sukupuuttoon. Tänä aikana he itse raaistuivat entisestään. Yhteiset viholliset etupäässä saivat aikaan sen, että rangaistut ja heidän jälkeläisensä olivat pakotetut toimimaan yhdessä. Jo tältä ajalta on peräisin heidän vimmattu halunsa liittyä pienryhmiin, jotka ovat jatkuvasti toistensa kimpussa. Tämä on pitänyt lajin lukumäärän kurissa viime vuosiin asti.
- Ovatko sodat siis loppuneet?
- Eivät. Mutta tällä hetkellä ne ovat alueellisia. Suurempi konflikti on kuitenkin leijunut ilmassa jo edellisestä miltei yli koko planeetan riehuneesta sodasta lähtien. Siitä on nyt kuutisenkymmentä vuotta.
- Entä historian jatko? Mitä tapahtui alun rähinöiden jälkeen?
- Heidän koko historiansa on sotien ja väkivaltaisuuksien historia. Siinä ohella he ovat kuitenkin onnistuneet hämmästyttävässä määrin kehittämään teknologiaansa. Viimeisen sadan vuoden aikana kehitys on ollut erittäin nopeaa. Ja kuten esittelijä sanoi, nyt he ovat jo irottautumassa meidän kiusaksemme.
Päällikkö kääntyi papereittensa puoleen. - Ennustatte heistä hankaluuksia. Osaavatko he matkustaa ilman aikahukkaa?
-Eivät osaa, sanoi tekninen johtaja. - Mutta heillä on valmius siihen. Tällä hetkellä kukaan heistä ei vain osaa edes kuvitella tällaista mahdollisuutta. He ovat liiaksi kiinni erään neronsa luomassa suhteellisuusteoriassa, eivätkä huomaa, että tämä teoria on, sanoisinko, suhteellinen. Mutta seuraava nero kyllä huomaa sen.
- Ja koska tämä seuraava nero mahdollisesti syntyy?
- Lienee jo kapaloissaan kuseksimassa, vastasi tähän prognosoija, joka oli tunnettu vähemmän soveliaasta puhetyylistään.
- No jatka, kehotti päällikkö prognosoijaa. - Minkälainen on mielestäsi tuleva kehitys?
- He keksivät pikamatkailun, energiaratkaisu selviää heille, he tuhoavat osan planeetastaan, mutta aina muutama kymmenen prosenttia jää paikalle haisemaan. Ja he lähtevät kohta lentelemään ympäri galaksia ja mukanaan heillä on niin paljon aseita kuin aluksiin vain mahtuu. Ja aina kun he tapaavat sivilisaatioita, he vaativat näitä alistumaan alaisikseen, elleivät sitten tapa näitä jo ennen alkuesittelyä. Eikä heille mahdeta mitään, koska muualla ei ole olemassa aseita eikä armeijoita.
- Löytyykö vielä muita rangaistussiirtoloita? Siis, onko meillä pian lisää samanlaisia ongelmia?
- Ei ole, sanoi historioitsija. - Tämä on ainoa geneettisesti parantumattomien siirtola, joka on enää pystyssä. Muut neljä ovat jo tuhonneet itsensä ajat sitten.
- Voisiko tuossa siirtolassa sitten olla jotain hyvääkin? Se on sentään säilynyt näinkin kauan elossa, puuttui puheeseen galaksikuraattori.
- Epäilemättä siellä on sellaisiakin mutaatioita, jotka toimivat aivan galaktisen etiikan mukaan. Mutta he ovat niin suurena vähemmistönä, ettei heillä ole sananvaltaa, sanoi historioitsija.
- Eikö heidän etenemistään voisi pysäyttää niillä keinoilla, mitä meillä on? ehdotti kuraattori.
-Olisi erittäin arveluttavaa ruveta valmistamaan aseita, kielsi sosiologi. - Koko galaksi saastuisi.
- Onhan meillä jonkinlaisia aseita villieläimiä vastaan, sanoi kuraattori. - Eivätkö ne tehoa?
- Ne tainnuttavat. Voisitko sinä mennä nuijalla hakkaamaan hengiltä tainnutetun olennon?
Kuraattori vapisutti inhoten poskiaan.
- Mitä me sitten teemme? ihmetteli päällikkö. - Onko ylilääkärillä ehdotusta asian ratkaisuksi? Miten voisimme suojella itseämme heiltä vaipumatta silti heidän tasolleen?
Ylilääkäri räpytteli silmiään nolon näköisenä. - Minä arvasin, että tähän tässä päädytään. Te haluatte uuden muistinpuhdistuksen, jotta saisimme vielä viisisataa tuhatta vuotta aikaa.
- Onnistuuko se? kuului useammalta taholta.
- Totta kai se onnistuisi, mutta samalla meidän pitäisi puuttua heidän persoonallisuuteensa. Ja se taas ei käy päinsä, eettisistä syistä. Geenimuutokset pitäisi tehdä nukutuksessa yhdelle kerrallaan, enkä näe mitään keinoa toteuttaa sitä.
- Entä tekninen virasto? Päällikkö kääntyi teknisen johtajan puoleen.
Tekninen johtaja kohautti hartioitaan. - Minulla on ehdotus, jollei kenelläkään muulla ole enää mielessään mitään.
Sosiologi viittasi. - Voisiko heidät ottaa galaktisen liiton jäseniksi, ja sitten pitää säännöksin kurissa?
Historioitsijaa nauratti. - No ei taatusti. Et taida tajuta, minkälaisesta porukasta me nyt keskustelemme.
- Joten puheenvuoro on teknisellä puolella, totesi päällikkö.
- Me emme voi tuhota heitä emmekä myöskään voi tehdä geenimuutoksia tai muistinpyyhintää. Käsittääksemme emme voi myöskään aidata heidän järjestelmäänsä. Tämä kuluttaisi liikaa energiaa ja sammuttaisi heidän aurinkonsa pikavauhtia. Emme voi myöskään päästää heitä keskuutemme.Joten minusta meillä ei ole muuta keinoa, kuin toimittaa heidät uuteen rangaistussiirtolaan.
- Toiseen maailmankaikkeuteen? arvasi sihteeri.
- Se lienee ainoa mahdollisuus, myönsi tekninen johtaja. - Pystymme tekemään sen. Nukutamme siirtolan asukkaat, suojaamme heidät kuorella, laukaisemme kolme lähitähteä supernoviksi ja suuntaamme energian heidän aurinkokuntaansa. Lisäksi lähin maailmankaikkeus on erittäin sopiva karkotuspaikaksi.
- Eivätkö sen toisen maailmankaikkeuden asukkaat joudu kärsimään? kysyi sosiologi.
Toisia hymyilytti.
- Etpä taida olla kovin hyvin selvillä edes naapurimaailmankaikkeudestamme, sanoi tekninen johtaja. - Heidän maailmassaan värivoiman vakio on pari prosenttia suurempi kuin meillä, ja tästä johtuen kvarkit eivät ole voineet yhtyä protoneiksi, eikä siellä näin ollen ole ainetta ollenkaan.
- Eikö tämä lähetettävä aurinkokunta sitten hajoa välittömästi?
- Jätämme suojakuoren. Se vie vain hieman energiaa eikä aiheuta ongelmia. Kunhan pysyvät sen sisällä. Ulos suuntautuvat alukset hajoavat.
- Eiköhän tehdä sitten näin, totesi päällikkö. - Siirretään heidät ensi tilassa. Jos he yrittävät kömpiä sieltä ulos, palataan uudelleen asiaan.
- Eivät kömmi. Heillä ei ole lähitähtiä siirtoenergiaksi. Tämä on lopullinen ratkaisu, sanoi lääkäri.
- Hyvä on. Tekninen puoli toteuttaa asian, päätti päällikkö lopuksi.
Ja eräänä päivänä Maapallon yöpuolen ihmiset katselivat kummissaan taivasta, jolla ei näkynyt ainoatakaan tähteä.
********************
- Seuraavana asiana esityslistalla on erään aikaisemmin perustamamme rangaistussiirtolan nykytila, sanoi esittelijä.
- Ja minkä niistä? tiedusteli päällikkö.
- RS numero viiden. Sinne siirrettiin geneettisiä rikollisia noin viisisataa tuhatta vuotta sitten. Ja tänä aikana he ovat tyhjästä saaneet aikaan kaikenlaista.
- Minkälaisia rikollisia? kiinnostui pääsihteeri.
- Heillä oli geneettisiä virheitä, jotka tekivät heistä väkivaltaisia. Heidät eristettiin, ja heidän muistinsa pyyhittiin tyhjäksi. Eli niin tyhjäksi, kuin silloin pystyttiin. Monille jäi joitain taitoja jäljelle.
- Oliko siellä alkuperäistä väestöä?
- Ei, silloin oli jo kielletty käyttämästä asuttuja planeettoja tällaiseen toimintaan. Ja kun geenimuuntelu pääsi alkuvaikeuksistaan, rikolliset parannettiin, ikä siirtoloita enää perustettu.
- Onko tätä siirtolaa tarkkailtu jälkeen päin?
- Sen parissa on puuhaillut jatkuvasti muutamia sosiologian osastoja. Eräs tällainen teki äskettäin huomautuksen heidän nykytilastaan.
- Ja mikä siinä on niin ihmeellistä?
- He ovat lähtemässä pois siirtolastaan. Se on estettävä jotenkin.
- Voiko heidät parantaa?
- Se ei kuulemma käy päinsä. He eivät tiedä olevansa sairaita. He luulevat päinvastoin olevansa jotain suurta. Jos heitä yrittää parantaa, syntyy suuri melu, ja me vaarannamme itsemme.
- Saisimmeko lyhyen historiikin siirtolasta? pyysi päällikkö.
Historioitsija nousi seisomaan ja selaili papereitaan.
- Kyseessä on melko laaja kokonaisuus. Ihmeellistä on, että he ylipäätään ovat selvinneet hengissä. Tosin tällä hetkellä näyttää siltä, että he voivat itsekin tuhota itsensä minä hetkenä hyvänsä. Mutta silloin, kun heidät jätettiin planeetalle, siellä oli jo melko kehittyneitä apinoita, jotka hallitsivat kivityökalujen käytön ja tunsivat tulen. Rangaistut tosin hävittivät nämä alkuperäiset asukkaanalut muutamassa vuosisadassa sukupuuttoon. Tänä aikana he itse raaistuivat entisestään. Yhteiset viholliset etupäässä saivat aikaan sen, että rangaistut ja heidän jälkeläisensä olivat pakotetut toimimaan yhdessä. Jo tältä ajalta on peräisin heidän vimmattu halunsa liittyä pienryhmiin, jotka ovat jatkuvasti toistensa kimpussa. Tämä on pitänyt lajin lukumäärän kurissa viime vuosiin asti.
- Ovatko sodat siis loppuneet?
- Eivät. Mutta tällä hetkellä ne ovat alueellisia. Suurempi konflikti on kuitenkin leijunut ilmassa jo edellisestä miltei yli koko planeetan riehuneesta sodasta lähtien. Siitä on nyt kuutisenkymmentä vuotta.
- Entä historian jatko? Mitä tapahtui alun rähinöiden jälkeen?
- Heidän koko historiansa on sotien ja väkivaltaisuuksien historia. Siinä ohella he ovat kuitenkin onnistuneet hämmästyttävässä määrin kehittämään teknologiaansa. Viimeisen sadan vuoden aikana kehitys on ollut erittäin nopeaa. Ja kuten esittelijä sanoi, nyt he ovat jo irottautumassa meidän kiusaksemme.
Päällikkö kääntyi papereittensa puoleen. - Ennustatte heistä hankaluuksia. Osaavatko he matkustaa ilman aikahukkaa?
-Eivät osaa, sanoi tekninen johtaja. - Mutta heillä on valmius siihen. Tällä hetkellä kukaan heistä ei vain osaa edes kuvitella tällaista mahdollisuutta. He ovat liiaksi kiinni erään neronsa luomassa suhteellisuusteoriassa, eivätkä huomaa, että tämä teoria on, sanoisinko, suhteellinen. Mutta seuraava nero kyllä huomaa sen.
- Ja koska tämä seuraava nero mahdollisesti syntyy?
- Lienee jo kapaloissaan kuseksimassa, vastasi tähän prognosoija, joka oli tunnettu vähemmän soveliaasta puhetyylistään.
- No jatka, kehotti päällikkö prognosoijaa. - Minkälainen on mielestäsi tuleva kehitys?
- He keksivät pikamatkailun, energiaratkaisu selviää heille, he tuhoavat osan planeetastaan, mutta aina muutama kymmenen prosenttia jää paikalle haisemaan. Ja he lähtevät kohta lentelemään ympäri galaksia ja mukanaan heillä on niin paljon aseita kuin aluksiin vain mahtuu. Ja aina kun he tapaavat sivilisaatioita, he vaativat näitä alistumaan alaisikseen, elleivät sitten tapa näitä jo ennen alkuesittelyä. Eikä heille mahdeta mitään, koska muualla ei ole olemassa aseita eikä armeijoita.
- Löytyykö vielä muita rangaistussiirtoloita? Siis, onko meillä pian lisää samanlaisia ongelmia?
- Ei ole, sanoi historioitsija. - Tämä on ainoa geneettisesti parantumattomien siirtola, joka on enää pystyssä. Muut neljä ovat jo tuhonneet itsensä ajat sitten.
- Voisiko tuossa siirtolassa sitten olla jotain hyvääkin? Se on sentään säilynyt näinkin kauan elossa, puuttui puheeseen galaksikuraattori.
- Epäilemättä siellä on sellaisiakin mutaatioita, jotka toimivat aivan galaktisen etiikan mukaan. Mutta he ovat niin suurena vähemmistönä, ettei heillä ole sananvaltaa, sanoi historioitsija.
- Eikö heidän etenemistään voisi pysäyttää niillä keinoilla, mitä meillä on? ehdotti kuraattori.
-Olisi erittäin arveluttavaa ruveta valmistamaan aseita, kielsi sosiologi. - Koko galaksi saastuisi.
- Onhan meillä jonkinlaisia aseita villieläimiä vastaan, sanoi kuraattori. - Eivätkö ne tehoa?
- Ne tainnuttavat. Voisitko sinä mennä nuijalla hakkaamaan hengiltä tainnutetun olennon?
Kuraattori vapisutti inhoten poskiaan.
- Mitä me sitten teemme? ihmetteli päällikkö. - Onko ylilääkärillä ehdotusta asian ratkaisuksi? Miten voisimme suojella itseämme heiltä vaipumatta silti heidän tasolleen?
Ylilääkäri räpytteli silmiään nolon näköisenä. - Minä arvasin, että tähän tässä päädytään. Te haluatte uuden muistinpuhdistuksen, jotta saisimme vielä viisisataa tuhatta vuotta aikaa.
- Onnistuuko se? kuului useammalta taholta.
- Totta kai se onnistuisi, mutta samalla meidän pitäisi puuttua heidän persoonallisuuteensa. Ja se taas ei käy päinsä, eettisistä syistä. Geenimuutokset pitäisi tehdä nukutuksessa yhdelle kerrallaan, enkä näe mitään keinoa toteuttaa sitä.
- Entä tekninen virasto? Päällikkö kääntyi teknisen johtajan puoleen.
Tekninen johtaja kohautti hartioitaan. - Minulla on ehdotus, jollei kenelläkään muulla ole enää mielessään mitään.
Sosiologi viittasi. - Voisiko heidät ottaa galaktisen liiton jäseniksi, ja sitten pitää säännöksin kurissa?
Historioitsijaa nauratti. - No ei taatusti. Et taida tajuta, minkälaisesta porukasta me nyt keskustelemme.
- Joten puheenvuoro on teknisellä puolella, totesi päällikkö.
- Me emme voi tuhota heitä emmekä myöskään voi tehdä geenimuutoksia tai muistinpyyhintää. Käsittääksemme emme voi myöskään aidata heidän järjestelmäänsä. Tämä kuluttaisi liikaa energiaa ja sammuttaisi heidän aurinkonsa pikavauhtia. Emme voi myöskään päästää heitä keskuutemme.Joten minusta meillä ei ole muuta keinoa, kuin toimittaa heidät uuteen rangaistussiirtolaan.
- Toiseen maailmankaikkeuteen? arvasi sihteeri.
- Se lienee ainoa mahdollisuus, myönsi tekninen johtaja. - Pystymme tekemään sen. Nukutamme siirtolan asukkaat, suojaamme heidät kuorella, laukaisemme kolme lähitähteä supernoviksi ja suuntaamme energian heidän aurinkokuntaansa. Lisäksi lähin maailmankaikkeus on erittäin sopiva karkotuspaikaksi.
- Eivätkö sen toisen maailmankaikkeuden asukkaat joudu kärsimään? kysyi sosiologi.
Toisia hymyilytti.
- Etpä taida olla kovin hyvin selvillä edes naapurimaailmankaikkeudestamme, sanoi tekninen johtaja. - Heidän maailmassaan värivoiman vakio on pari prosenttia suurempi kuin meillä, ja tästä johtuen kvarkit eivät ole voineet yhtyä protoneiksi, eikä siellä näin ollen ole ainetta ollenkaan.
- Eikö tämä lähetettävä aurinkokunta sitten hajoa välittömästi?
- Jätämme suojakuoren. Se vie vain hieman energiaa eikä aiheuta ongelmia. Kunhan pysyvät sen sisällä. Ulos suuntautuvat alukset hajoavat.
- Eiköhän tehdä sitten näin, totesi päällikkö. - Siirretään heidät ensi tilassa. Jos he yrittävät kömpiä sieltä ulos, palataan uudelleen asiaan.
- Eivät kömmi. Heillä ei ole lähitähtiä siirtoenergiaksi. Tämä on lopullinen ratkaisu, sanoi lääkäri.
- Hyvä on. Tekninen puoli toteuttaa asian, päätti päällikkö lopuksi.
Ja eräänä päivänä Maapallon yöpuolen ihmiset katselivat kummissaan taivasta, jolla ei näkynyt ainoatakaan tähteä.
Kommentit